Edellisestä kirjoituksesta onkin näköjään vierähtänyt lähes vuosi. Muutimme viime kesänä ja oikean taloprojektin lisäksi ei ole riittänyt virtaa tehdä näitä pienempiä. Tyttäreni on kuitenkin leikkinyt ahkerasti nukkekodillani ja innostunut Sylvanian family leluista (entisistä Pikkaraisista). Lupasin, että ostaisin hänelle perheen ja talon, mutta kun pääsimme kauppaan - hän purskahti itkuun. Talot olivat muovisia ja eihän kukaan halua asua muovitalossa! Niinpä aloimme rakentaa hänelle omaa leikkitaloa.

 

Oma taloni on tehty 10mm vanerista, tähän käytin 9mm vaneria, kun 10 millistä ei ollut varastossa. Se oli virhe. Jouduin lopulta liimaamaan rungon kasaan ja se oli painajaismaista. Aina joku kulma repsotti tai valui vinoon. Minulla kun ei ole kunnon työkaluja tämmöisten liimausten tekemiseen.

Kaikesta kuitenkin selvittiin. Parin päivän päästä päästiin jo tapettien ja lattiamateriaalien kimppuun. Ostin taloon vain tapetit ja vanerit, kaikki muu on kierrätetty omista nukkekotitavaroistani ikkunoita myöten.

Äiti koira on päässyt jo siivoamaan lastenhuonetta.

Eipä vaan taida tietää, että tyttärensä hyppii sillä välin vastapedatulla sängyllä!

Talon kokonaiskorkeudeksi tuli noin 32 senttimetriä. En tehnyt tätä minkään mittakaavan mukaan, vaan ihan mutu tuntumalla. Huonekorkeudeksi tuli 15cm ja leveyttä jokaisella huoneella on noin 18cm. Ikkunat tehtiin taloon viimeiseksi (taloon ei pitänyt ensin tulla ikkunoita, mutta lopulta ne oli tyttäreni mielestä PAKKO saada siihen) ja siitä johtuen tuo ylempi on liian alhaalla. En viitsinyt alkaa purkamaan koko hökötystä kun porasin ensimmäsen reiän väärin - ja eipä tuo leikkimistä haittaa. Itseäni vaan harmittaa. Muutamia listoja puuttuu vielä ja oven reikien reunat pitää viimeistellä. Listojen laittaminen tuntuu olevan se vaikein osuus. Niin oikeissa taloissa kuin nukkekodeissakin ;D

Kesälaitumille lähtö lähestyy ja mieli on jo osittain jossain ihan muualla kuin töissä ja kotitöissä. Nukkekotirintamalla ei ole kuitenkaan hiljaista. Keittiön sisustaminen on täydessä vauhdissa ja olen myös aloittanut hellan tekemisen. Tämä hellan raakile ilmestyi pahvipakkauksesta. Luukku oli valmiina, piti vaan leikata sopivan korkuiseksi ja teipata reuna kiinni.



Ajattelin maalata tuon mustaksi ja sitten päällystää itsekovettuvalla massalla, tehdä tuli- ja tuhkaluukut ja vähän lisätä nokea ym. pintaan. Ei aavistustakaan millainen hella tästä tulee, mutta eiköhän se matkan varrella selkiydy. Nyt ollaan kuitenkin vasta tässä vaiheessa. Mustaa maalia ei ole, joten kauppareissu tiedossa.

Koneeni tuli huollosta ja vihdoin ja viimein sain myös kuvia kamerasta ulos - vain todetakseni, että ne ovat todella pimeitä. No, ehkä tästä kuitenkin jonkinlaisen käsityksen saa. En todellakaan osaa tehdä  nukeille hiuksia. Minun tekemänäni touhu on äärimmäisen sotkuisaa ja kiukkuisuutta aiheuttavaa. Tässä nukke puoliksi valmiina. Melkoinen punkkari.

Toisen puoliskon kuivuttua laitoin toisenkin hiuspuolen kiinni ja annoin kuivua kaikessa rauhassa yön yli. Hiuksista tuli vähän hapsottavat, mutta en kyllä tähän hätään ala tekemään niitä uudestaan. Oli ihan tarpeeksi hiuksia nostattavaa touhua  muutenkin. No. Pakkohan kaikissa harrastuksissa on olla joku juttu, josta ei tykkää. Minulle se on tämä.


Muita nukkisjuttuja en ole ehtinyt nyt tehdäkään. Olin viikon mittaisella työreissulla ja kevät on saanut minut siivousvimman valtaan. Tyhjensimme vaatehuoneet ylimääräisestä rojusta ja mies innostui siivoamaan autotallinkin! Ihmeiden aika ei ole ohi!

Olen saanut tehtyä nukelle hiukset, mutta kuvaa ei ole, kun tietokoneeni hajosi. Se oli jo pari vuotta vanha kone, mutta vika oli "onneksi" tyyppivika ja kone kuului siten pidennetyn takuun piiriin. Pistän kuvia heti kun vaan saan tuon kameraohjelman asennettua jonnekin muualle ja kuvat ulos kamerasta. 

Meillä on kotona nuori poikakissa, joka ei selvästikään pidä nukkisharrastuksestani. Olin tekemässä nukelleni mekkoa ja säilytin alastonta nukkea pöydällä. Eräänä päivänä en enää löytänyt nukkea mistään, ennen kuin parin päivän päästä siivotessani. Kissa oli retuuttanut nuorta naista pitkin taloa ja repinyt siltä yli puolet hiuksista pois päästä. Minä saksin sitten loput. Hiukset oli liimattu muistaakseni Erikeepperillä - mahtavatkohan loput haituvat irrota ihan vedessä liottamalla?

Hiuskadon lisäksi sattui sentään jotain kivaakin. Tein elämäni ensimmäisen puvun nukelle! Malli on ihan omasta päästäni, eikä minkään aikakauden mukainen. Kaavojen mallia katsoin hieman toisista nukkiskaavoista, joita on Dolls House lehdissä. En ole viettänyt paljon aikaa ompelukoneen ääressä, joten niitä tyypillisiä virheitä tuli ja paljon (ompelin hihan kiinni väärät puolet vastakkain ym.), mutta onneksi tässä mittakaavassa asioita on nopea korjata.

Ompeleminen oli yllättävän mukavaa puuhaa. Rentouttavaa jopa. Ja se onnistumisen tunne, vaikka virheitä tuli, eikä lopputuloskaan ollut ihan suunnitelmien mukainen - wau! Taidankin suunnata kangaskauppaan heti ensiviikolla!